Yksinäisyyden linnake

Yksinäisyyden linnake on tarina kahdesta pojasta, Dylan Ebdusista ja Mingus Rudesta. He ovat ystäviä ja naapuruksia, mutta koska Dylan on valkoinen ja Mingus musta, heidän ystävyytensä ei ole helppoa. He asuvat brooklynilaisessa lähiössä, joka on miltei täysin musta, vaikka ilmassa leijuu alustavia huhuja sen keskiluokkaistumisesta.

Yksinäisyyden linnake on myös tarina 1970-luvun Amerikasta, jossa pienimmätkin valinnat – mitä musiikkia kuuntelee, jutteleeko vieressään istuvan pojan kanssa, luopuuko suosiolla lounasrahoistaan – kantavat muassaan poliittisen, yhteiskunnallisen ja rodullisen katastrofin siemeniä, ja 1990-luvusta, ajasta, jolloin kukaan ei enää voisi vähempää välittää.

Se on myös punkin, valkoisen nuorison kevyen kapinan, ja crackin, suurkaupunkien kauhistuttavan ruton tarina, sekä tarina avant-garde-taiteilijan yksinäisyydestä ja graffititaiteilijan suurieleisyydestä.

Yksinäisyyden linnake kertoo siitä, mitä tapahtuisi, jos kahdella sarjakuvien supersankareita ihailevalla teini-ikäisellä pojalla olisi yliluonnollisia voimia: he pilaisivat elämänsä. Se kertoo ihanista, pallopelien täyttämistä iltapäivistä ja kauhun ja kiusaamisen täyttämistä kouluvuosista; se kertoo siitä, miten kuulua yhteisöön, joka ei hyväksy sinua jäsenekseen. Se kertoo vankilasta ja yliopistosta, Brooklynistä ja Berkeleystä, soulista ja rapistä, murhasta ja sovituksesta.