Sarasvatin hiekkaa

Finlandia-palkintoehdokas 2005. Kiitos kirjasta -mitali 2006, Tähtivaeltaja-palkinto 2006.

Ekologinen jännitysromaani, joka päättyy suureen vedenpaisumukseen ja ihmisen itsensä aiheuttamaan ympäristökatastrofiin.

Tämä visionäärinen teos jättitsunamien merkityksestä ihmiskunnan historiassa oli jo kustantajalla, kun hyökyaalto iski Aasian rannoille. Kertomus sijoittuu lähitulevaisuuteen, Suomeen ja maailmalle, Grönlannin mannerjäätikölle ja Intian valtameren alueelle. Venäläinen tutkija Sergej yrittää yhdessä intialaisen tutkijayhteisön ja kollegansa Amritan kanssa selvittää Cambaynlahdesta meren alta löytyvän vajonneen kaupungin arvoitusta. Samaan aikaan suomalainen Kari Ahola yrittää toisaalla kehittää ratkaisua jäätiköiden sulamisongelmaan. Jäätiköitä tukii myös Grönlannissa tukikohtaansa pitävä tutkimusyksikkö ja filippiiniläissyntyinen erakko Susan Chang.

Yllättävällä tavalla nämä kaksi tutkimuslinjaa tangeeraavat toisiaan, ja tutkijat ymmärtävät, että jäätiköt ovat vaarassa sulaa, minkä seurauksena maapalloa uhkaa kaiken tuhoava tsunamikatastrofi ja vedenpaisumus. Alkaa löytyä vastauksia myös vuosituhansia sitten asetettuihin kysymyksiin. Lopulta käy niin, että vaikka tutkijat ovat osanneet ennustaa jättiaaltojen synnyn, aikaa estää niiden vyöryä ei enää ole.

Tämän romaanin poikkeuksellinen imu ei perustu juoneen vaan asiantuntemukseen. Kirjan sankareita ovat tutkijat, joiden tutkimuspolkujen seuraaminen luo teokseen sen jännitysmomentit. Lukijalle avautuu laajoja näkymiä maapallon historiaan, luonnonilmiöiden taustoihin, sivilisaation syntyyn ja kehitykseen, avaruuden rakenteeseen, Atlantiksen arvoitukseen. Vaikuttavimmillaan Isomäki on kertoessaan napajäätiköstä: lumen, jään, ilman ja veden arvaamattomuudesta, niiden liikkeistä ja muodoista. Hän pitää lukijan pihdeissään, sillä hänellä on jos jollain on paitsi lumen myös veden taju.