Aniara

Aniara on yksi niistä avaruusaluksista, jotka liikennöivät Marsiin ja Venukseen. Kahdeksantuhatta ihmistä on pakomatkalla Maasta, kun eräs asteroidi suistaa uljaan laivan radaltaan ja raketin kärki suuntautuu kohti Lyyran tähdistöä. Maan siirtolaiset on tuomittu elinikäiselle matkalle tyhjyyteen.

Ensimmäisinä vuosina matkustajien lohtuna on merkillinen vastaanottolaite miima, puolittain koje, puolittain sielullinen olento. Se heijastaa lumoavia kuvia, tuoksuja ja sanoja kaukaisista maailmoista, sen ääreen Aniaran väki kokoontuu palvoen kuin alttarin ympärille. Mutta miima kuolee suruun ihmisten pahuuden tähden. Nyt Aniarasta tulee inhimillisen elämänhalun, hillittömien orgioiden, kuvitelmien, turhuuden ja hirmuvallan näyttämö – vihdoin epätoivon, pakokauhun ja välinpitämättömyyden helvetti – ja lopuksi huimaa vauhtia kiitävä äänetön sarkofagi.

Harry Martinsonin mahtava avaruuseepos Aniara paljastaa aikamme ihmisen murhenäytelmän koko laajuudessaan, sen vaihtelevissa rytmeissä kuvastuvat tehoavina elämän traagisuus ja kauneus.